27.11.2014

Ystävämme mustasukkaisuus

Nyt kun tätä blogia lukee mun läheiset ja läheisten läheiset, on mun vaikeempi kirjoittaa henkilökohtasemmista asioista. Halusin silti kirjottaa tästä aiheesta, josta olen kirjottanut usemman kerran edellisiin blogeihin. Haluan samalla kertoa omia kokemuksiani, saada ehkä vertaistukea ja auttaa muita saman asian kanssa kamppailevia. Mustasukkasuus kuuluu niin monen elämään, myönsi sitä tai ei. Enkä halua hävetä tätä asiaa, koska se on osa minua, halusin sitä tai en.

Mustasukkaisuushan on välittämistä. Söpöä semmoista, tietää että toinen välittää. Tai sitten se on toisen ihmisen haukkumista ja omistamista. Mustasukkaisuutta on monenlaista, lievän ja sairaanloisen välillä. Jos pitäisi sanoa astekoilla 1-10 mitä se on yleensä mulla niin yleensä 7-9. En tunne pientä mustasukkaisuutta. Ehkä ennen tunsin, mutta siitä on jo vuosia.

Olen saanut apua mustasukkaisuuteen moneltaki eri ihmiseltä. Mun omasta mielestä muutosta on tullut hiukan, muttei tarpeeksi. En esimerkiksi sotke ulkopuolisia ihmisiä tilanteisiin mukaan ja olen myös oppinut hallitsemaan tunteitani. Silti aivan liian monesti huomaan, että pääni sisällä ajattelen kaikenlaista. Mua myös pelottaa ilmaista tunteitani, koska ne aiheuttavat aina aikamoisen draaman..


Nuorempana, vuosia sitten saatoinki tuntea vain sitä pientä mustasukkaisuutta. Mutta kaikki alkoi oikeestaan eräästä ihmissuhde draamasta n. neljä vuotta sitten. Sen jälkeen olen ollut kaikista mustasukkainen. En kuitenkaa jaksa hävetä huonoja puoliani, vaan haluan tuoda ne myös esiin. Olen vain ihminen, en halua luoda täydellistä kuvaa itsestäni.

Tunteita, niitä negatiivisiakaa ei saisi estää tulemasta. Tunteminen ja tunteet ovat rikkaus. Ne ovat vieraita ja niitä vieraita pitäisi kohdella myös kauniisti. Tunteita voi oppia hallitsemaan kuten esim. tätä mustasukkaisuutta. Kaikkea saa tuntea, mutta se miten tunteiden vallassa toimii on eri asia. Mun mielestä ketään ei sais vahingoittaa / loukata pahasti. Mustasukkasuus on kyllä saanut mut tekemään tyhmiä asioita, mutta oon onneks ottanut ainaki joistain asioista opikseni.

Mulla on hyvä itsetuntemus, mutta huono itseluottamus. Joonas on saanut mut tuntemaan itseni rakastetuksi, kauniiksi, seksikkääksi ja hyväksi ihmiseksi. Olisin halunnut saada itse itseni tuntemaan noi asiat sekä tuntea noita myös yksikseni, mutta mulle riittää tällä hetkellä, että tunnen noita edes joskus ja jonkun seurassa :) En halua vaatia liikaa itseltäni. Painon pudotus on auttanut parantamaan itseluottamusta, mutta nyt ku ruokailujen kanssa on mennyt huonommin, tunnen itteni taas todella lihavaksi :( Mulla menee ainaki tää asia näin joskus : Lihavuus + huono itseluottamus + joku kauniimpi(?) & hoikempi nainen = mustasukkaisuus. Lihavuushan ei suoraan sanoen tarkoita kaikilla huonoa itseluottamusta, mutta mulla ne tavallaan yhdistyy.


Tunteiden ilmaisussa mulla on hiukan parantamisen varaa. Mun pitäis miettiä vähän enemmän mitä sanon eikä sanoa mitä ekaks mieleen tulee. Terapiassa opin, että kaikki tunteet on arvokkaita ja tärkeitä, myös ne huonot. Mä en voi olla jos en saa ilmaistua mun tuntemuksia ja monesti Joonas huomaaki ja arvaaki mikä on vikana. Mustasukkaisen ihmisen kanssa ei varmasti ole helppoa, mutta onneksi mussa on myös paljon hyviä puolia. Tieteki säälin omalla tavallani kaikkia ketkä on joutunut mun draamailua kestämään, syystä tai syyttä, mutta olen hiukan itsekäs ja tunnen, että myös mulle on ollut erittäin raskasta kestää ne kaikki tunteet. Olen hyväksynyt tässä lähiaikoina etten pääse mustasukkaisuudesta eroon, mutta otan sen ystäväkseni ja koitan löytää tasapainon tämänki asian kanssa.

Hauskaa on sinäänsä se, että mun pitäis ymmärtää mustasukkasia ihmisiä, koska itse olen, mutta en kyllä ymmärrä :D Mä en itse tykkää myöskää jos musta ollaan mustasukkasia, sillä aihetta ei ole mielestä koskaan tarpeeksi. Mutta toisaalta otan sen myös suurena välittämisen merkkinä.

Minkälaisia kokemuksia / ajatuksia teillä on mustasukkaisuudesta ja haluatteko, että jatkan vielä aiheesta myöhemmin ? 

Ps. Otin noi kuvat iha huumorilla tähän postaukseen :D

4 kommenttia:

  1. oivoi tästä aiheesta vois puhua vaikka kuinka kauan :D mä oon jonkin verran mustasukkanen, ihan terveellä tavalla omasta mielestäni. Ehkä :D kun on tullut tavattua niitäkin jotka yrittää estää kaverit - kaikki miespuoliset sekä homokaverit ja tietyt naispuoliset kaverit.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tää on vähä semmonen aihe :D Ja se on kyl paha jos kavereita estää näkemästä, mä oon yleensä jostai randomeista mustis :/

      Poista
  2. Ite oon huomannu nyt melkein viiden vuoden suhteen jälkeen itsessäni mustasukkaisuuden merkkejä. Ennen en ollut sitä juuri ollenkaan, mutta muutaman ikävämmän jutun jälkeen mustatsukat alkaa saamaan musta valtaa.

    En niinkään ulkonäön puolesta omaa huonoa itsetuntoa, mutta luonne mulla ei TODELLAKAAN oo mikää helppo, joten jos poikaystävä tulee jonkun kanssa hyvin juttuun alkaa mulla nousta karvat pystyyn. Mutta onneksi vielä on pysyny hallinnassa tunteet, ainaki suurimmaksi osin.

    Mutta kerro toki aiheesta lisää vielä myöhemmin :) Olisi kiva jos kertoisit miten sulla ilmenee mustasukkaisuus, mutta ymmärrän toki jos aihe on liian henk.koht

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti just noista ikävistä asioista seuraa tää mustasukkasuus. Vaikka nykyisessä suhteessa ei ole käynyt mitään minkä takia olla mustis, edellisissä on ja ne jäänyt vaikuttamaan :/

      Tunteiden hallinta on kyl tärkeetä ja ne pitää ilmasta :) Mut joo luonne on vähä semmonen asia jolle ei voi tehdä niinkää paljoo, paitsi kehittää omia huonoja puolia.

      Joo kerron kyllä :) Kyl siitäki voisin.

      Poista

Vain ASIALLISET kommentit julkaistaan ! Vastaan kommentteihin omaan blogiini. Anonyymit, nimimerkki mukaan kommentteihin :)